Parainen, Naantali & Canon eos 60D

Isäntä on innokas kalamies, joka mahdollisuuksien tullen kalastaisi taukoamatta. Olen itse liian kärsimätön viettääkseni kokonaisia päiviä veden äärellä, mutta tällä kertaa huuto.netistä ostamani Canon eos 60D sai lähtemään mukaan.

Perjantai-iltana tehtiin reissu Paraisille, missä taivas oli harmaa, ilma kylmä ja kalaa tuli surkeasti. Opinpahan itse kantapään kautta, että kylmä syksy on tulossa ja ettei pyöröpolarisaatiosuodinta kannata ottaa irti - seurauksena valkeanharmaita kuvia. ;)

Pikkuinen ahvenen sintti.

  Vieheiden selvittelyä.

 

Aurinko uskalsi välillä pilkistää pilviharson läpi.

Törmäsimme reissulla myös ihastuttavan rohkeaan parivaljakkoon. Kalastus tuntuu yhdistävän monia ikään ja sukupuoleen katsomatta, siinä vaihdettiin kokemuksia puolin jos toisin. Allekirjoittanut oli kuitenkin kiinnostuneempi Topi koirasta, kuin kalatarinoista. 

     

 Nuori herra Vihdin suunnalta ja uskollinen ystävä Topi.

Topi

Sunnuntaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ilma oli viileä ja ruskan väriloisto suorastaan huumaava. Minä, isäntä ja ystävättäreni teimme retken Naantaliin. Sillä välin kun isäntä kalasti, me ystävättäreni kanssa kuvailimme Naantalin vanhankaupungin ympäristössä. Voimakkaasti porottava aurinko sai värit hohtamaan, mutta oli kuvauksellisesti samalla haastavaa.

Olen asunut Turussa vasta muutaman vuoden, joten tämä oli vasta toinen kerta Naantalissa. Kaupunki on tehnyt minuun kuitenkin jo nyt lähtemättömän vaikutuksen. Naantali on kaunis kaupunki, sen ihmiset loputtoman ystävällisiä ja tunnelma erittäin miellyttävä. En oikeastaan taida edes tietää, mikä Naantalissa niin kovasti viehättää.

Muumilaaksoon vievä silta.

Kalamiäs

Upea ovenedusta.

Vanhakaupunki

Naantalin kirkko

Istuskelua, auringosta nautiskelua ja maisemien ihailua.

Salakuvaustani ei arvostettu. :)

Voisin asua täällä. Missä lottovoitto? :D

Päivän päätteeksi kapusimme Kuparivuorelle (käsittääkseni se on kys. kallion nimi?) ja kuvasimme sieltä avautuvia upeita maisemia. Itselläni oli ongelmia päästä liukuvin kengin ja kamera kätösissäni kapuamaan (taustalla myös pieni korkeanpaikan kammo), mutta en kadu että päätin lopulta kiivetä laelle asti. Palkintona olivat upeat maisemat ja henkeäsalpaava auringonlasku.

Korkealla. Huiii..

                          

Kun olimme kapuamassa alas, onnistuin iskemään linssisuojan lentoon ja se putosi pitkän matkan kalliolta alas. Linssisuojaa etsittiin sitten kissojen ja koirien kanssa, kunnes löytyi silmien korkeudelta, ikävästä piikkipuskasta. Löytämisen riemua :)

Pienenä haaveena on ehkä joskus Naantaliin muuttaminen. Hiljainen, viihtyisä kaupunki, josta pääsee kivutta kulkemaan myös julkisilla naapuri kaupunkeihin. Mitä valokuviin tulee, olin tyytyväinen siihen miten "halpis" suodinkin saa kauniisti toistettua sinistä taivasta. Erittäin voimakkaita värejä..  Kaikinpuolin onnistunut viikonloppu takana!