..2..1..0.. NYT!

Auts, auts, auts!

Tänään siis ensimmäinen tapaaminen fit5 -ryhmän kanssa ja henki oli ihastuttavan kannustava. Huone oikein väreili osaanottajien innostuksesta. Kävimme paljolti käytännönasioita läpi ja saimme kysellä mitä mieleenjuolahti, odottaessamme vuoroa kehonkoostumusmittaukseen.

Itse mittaus kesti vajaan minuutin ja minua ohjeistettiin ottamaan tulos mukaani torstaiksi, jolloin ravintoluennon yhteydessä sitä käytäisiin tarkemmin läpi. Kyllähän minä siitä kaiken tarpeellisen ymmärsin; ylipainoa melkein 20kg ja reilu 42% kehostani rasvaa. Jei! :P En tosin ollut erityisen järkyttynyt tuloksista, tiesin kyllä päästäneeni kehoni rappiolle. Lihasmassan löytyminen yllätti.. (normaalilla tasolla). Virallisesti (henkisesti) aion aloittaa maanantaina, jolloin alkaa myös ryhmän ensimmäiset treenit.

Sparta Sport center yllätti postiivisesti. Ainut kuntoilulaite oli juoksumatto ja lainatakseni sanoja "käytetään vain polvivammojen yhteydessä". Kuntoilu tapahtuu mm. lekalla traktorinrenkaita hakaten, kahvakuulaillen, oman kehonpainoa hyväksi käyttäen, kuntopotkunyrkkeillen ja joogaten - vau!

Tapaamisen jälkeen allekirjoittanut päätti innostuksissaan kävellä kotiin sen 6km ja sen seurauksena kastuin aivan läpimäräksi. Takana on ollut mukavan kuiva syksy, toivottavasti tyypillinen Turun syksyn sää ei ole alkamassa.

Nyt vain maanantain treenejä odottamaan! :)

Laihdutuksen lähtölaskenta 5...4...3

Huomenna alkaa Sparta Sport centerissä laihdutusryhmä nimeltä fit5, josta toivon saavani jonkinlaista intoa ja evästystä laihduttamiseen. Suurin pelko on perisyntini; laiskuus. Iltojen pimetessä, loskan täyttäessä kadunkulmat ja kylmän purressa luita, on niin paljon mukavampi jäädä kotiin peittoon kääriytyneenä. Sparta Sport centerille on myös aikalailla matkaa, joten toivottavasti motivaatiota löytyisi talven tullenkin.

Olen ollut lähes koko ikäni isokokoinen, enkä ole kyennyt tietoisesti laihduttamaan (yritetty on monesti ;) ). Teini-ikäisenä paino putosi komeasti pituuskasvun ja aktiivisen juoksuharrastuksen myötä, mutta Turkuun muutto muutti kaiken. Uudet piirit, uusi koti ja suuret muutokset laukaisivat pienimuotoisen masennuksen, jonka aikana lihoin runsaasti. Kun joutuu kantamaan 20kg ylipainoa mukanaan, alkaa juokseminen tuntua jo paljon raskaammalta..

Mitä siis odotan tältä ensimmäiseltä 2kk:lta?
- Toivoisin -5kg  Jouluun mennessä (enempää en uskalla vielä toivoa). 
- Haluaisin kokea onnistumisen tunteen
- Haluaisin todella parantaa ruokavaliotani ja saada motivaatiota jatkoa ajatellen.

Katsotaan 2kk päästä miten toiveitteni ja tavoitteitteni käy. :) Yritän huomenna laittaa strategiset mittani ja kehonkoostumusmittauksen tulokset.

Parainen, Naantali & Canon eos 60D

Isäntä on innokas kalamies, joka mahdollisuuksien tullen kalastaisi taukoamatta. Olen itse liian kärsimätön viettääkseni kokonaisia päiviä veden äärellä, mutta tällä kertaa huuto.netistä ostamani Canon eos 60D sai lähtemään mukaan.

Perjantai-iltana tehtiin reissu Paraisille, missä taivas oli harmaa, ilma kylmä ja kalaa tuli surkeasti. Opinpahan itse kantapään kautta, että kylmä syksy on tulossa ja ettei pyöröpolarisaatiosuodinta kannata ottaa irti - seurauksena valkeanharmaita kuvia. ;)

Pikkuinen ahvenen sintti.

  Vieheiden selvittelyä.

 

Aurinko uskalsi välillä pilkistää pilviharson läpi.

Törmäsimme reissulla myös ihastuttavan rohkeaan parivaljakkoon. Kalastus tuntuu yhdistävän monia ikään ja sukupuoleen katsomatta, siinä vaihdettiin kokemuksia puolin jos toisin. Allekirjoittanut oli kuitenkin kiinnostuneempi Topi koirasta, kuin kalatarinoista. 

     

 Nuori herra Vihdin suunnalta ja uskollinen ystävä Topi.

Topi

Ensimmäinen palanen

Syksy herättää minussa aina erityisen kaipuun lapsuuteen ja sen huolettomiin, hetkessä elämisen päiviin.
Elän elämääni jo nyt suorittaen, kiirehtien ja murehtien, joten päätin aloittaa reilu vuoden mittaisen projektin, jonka tarkoituksena on valokuvapäiväkirjan kautta oppia huomaamaan ja arvostamaan ainutlaatuisia hetkiä. Ehkä onnistun hetkeksi pysähtymään, hengähtämään ja kunnioittamaan niin itseäni, kuin arkeani.

Tiedossa on pieniä mosaiikin palasia elämästä, josta toivottavasti kykenen kasaamaan ison kokonaisuuden valoineen ja varjoineen - iloineen ja suruineen. Blogin varjolla pääsen myös purkamaan tuntojani ja harjoittelemaan aktiivisemmin valokuvausharrastustani.

Toivotan sinut tervetulleeksi, tämä on ensimmäinen pala kokonaisuudesta.

Kaunis syksyinen Turku, jonka päätin tänä aamuna käydä taltioimassa luennon kustannuksella.

Aurajoki pukuloistossaan. Samalla viimeiset kuvat vanhalla Canon eos 500D kameralla. Uusi 60D kolahti postista tänään.